Kirjaudu:


Valitse kaupunki

Haluatko sykettä elämään?

Rekisteröidy tästä!

DT-Tahvo Epsanjassa: 650 kilometrin Camino de Santiago pyöräillen!

Kirjoitettu: 30.5.2016 15:04


Pyöräillen pyhiinvaeltajien jäljillä


Loma Espanjan lämmössä ei tarkoita välttämättä aurinkorannalla makaamista. Dream Teamin Tahvo teki vähän erilaisen Espanjan-reissun, kun päätti eräänä talvisena päivänä veljensä kanssa lähteä kiertämään Pohjois-Espanjaa pyöräillen. Camino de Santiago on 650 km mittainen pyhiinvaellusreitti, jolla myös urheilumielessä vaeltavat otetaan hyvin vastaan. Reissussa oli pari mutkaa matkassa, mutta fiilis oli silti mahtava!


Reipas startti pyöräilykauteen Espanjassa


Päätimme eräänä talvisena päivänä veljeni kanssa, että lähdemme Espanjan lämpöön polkemaan pyörillä joskus keväämmällä, eikä aikaakaan kun lentoliput olivat jo varattuna. Matkakohteeksi valikoitui Camino de Santiago, joka tunnetaan pyhiinvaeltajien vaellusreittinä pohjoisessa Espanjassa. Pyhiinvaeltajat kuitenkin suhtautuivat myös urheilumielessä reitin suorittaviin hyvin lämpimästi. No, lämpöä ei sillä matkalla kuitenkaan riittänyt, mutta pääsimmepä ainakin polkemaan!

Pyöräilykausi sai mukavan alun reissussa, kun pyöräilimme viidessä päivässä noin 650 kilometriä. Pyörinä meillä oli mukanamme singlespeed-pyörät eli sinkulat, joissa ei siis vaihteita ole lainkaan. Matkatavaroita ei juurikaan mukana voinut kuljettaa, joten otimme mukaamme rinkat, joihin pakkasimme vain välttämättömimmät varusteet. Matkalla kohtasimme jonkin verran myös vastoinkäymisiä, mutta lopulta selvisimme perille ja voimme olla todella tyytyväisiä suoritukseen!


1. päivä – myöhästyminen


Saavuimme Madridiin noin 17.30, ja tavoitteenamme oli päästä vielä saman päivän aikana junaan kohti Burgosia, jonne matkaa Madridista oli noin 300km. Madridin metroissa kuitenkin oli sääntö, ettei polkupyöriä saa kyytiin kello 18-20 välisenä aikana, joten menetimme siinä arvokasta aikaa pähkäillessämme tietä juna-asemalle. Lopulta päädyimme kulkemaan perille metrolla, missasimme illan viimeisen junan ja edessä oli yöpaikan etsiminen. Ikäväksemme kaikki edulliset majapaikat olivat varattu täyteen, joten jouduimme yöpymään hieman kalliimmassa hotellissa, mutta onneksi saimme tingittyä itsellemme edes ilmaiset aamupalat.


2. päivä – ensimmäinen etappi

Pyhiinvaeltajien majatalo on yksinkertainen ja edullinen yöpymisvaihtoehto


Seuraavana päivänä pääsimme junaan jo heti aamusta ja lähdimme etsimään Camino de Santiagon vaelluspasseja Burgosista (passi oikeuttaa nukkumaan pyhiinvaeltajien majataloissa). Saatuamme passit lopulta käsiimme, kello oli jo sen verran paljon, että päätimme polkea vain lyhyen pätkän ensimmäisenä pyöräilypäivänä. Eihän siinä kuitenkaan viitsinyt jarrutella, joten päädyimme polkemaan reilut 100km.

Illalla majatalossa oli onneksi juuri kaksi vapaata sänkyä, sillä vesisade oli yltynyt melko kovaksi, emmekä olleet vielä syöneet mitään koko päivänä, joten sänky ja lämmin ruoka alkoivat jo houkutella.


3. päivä – kaatosadetta


Lähdimme heti aamusta liikkeelle, jotta olisimme tällä kertaa perillä jo päivällä. Aamulla lähtiessämme vettä satoi hieman ja lämpöasteita oli arviolta +5C. Kun takana oli noin 50km polkemista taukoamattomassa vesisateessa, päätimme pysähtyä syömään ja lämmittelemään jonnekin. Koska matkaa oli kuitenkin jatkettava, lähdimme parin tunnin päästä uudelleen liikkeelle, vaikka vesisade ei ollutkaan lakannut. Onneksi viimeiset parikymmentä kilometriä saimme polkea auringonpaisteessa ja vaatteet pääsivät hieman kuivumaan, sillä aloimme jo molemmat olla suorastaan hypotermian partaalla. Päivän saldoksi kertyi noin 120km.

Loma Espanjan auringossa…?


4. päivä – rengasrikko!


Neljäntenä päivänä kaikki sujui todella hyvin. Vettä ei satanut, tie oli tasaista ja pysähtelimme silloin tällöin juomaan kahvit ja vettä saimme tankattua vähän väliä. Sitten sadepilvet alkoivat jälleen kerääntyä ympärillemme ja samaan aikaan minun eturenkaani otti ja räjähti. Olimme kyllä ottaneet vararenkaat mukaan, mutta juuri tuo puhjennut rengas oli ainoa hieman leveämpi kumi, johon emme varanneet sisäkumia, joten vararenkaat puhkesivatkin sitten myös seuraavan kahden kilometrin aikana. Siinä vesisateessa teimme pikaisen ratkaisun: Minä jatkan taluttaen ja veljeni polkee kohti seuraavaa kylää ja tulee takaisin vastaan mikäli löytää vararenkaan. Vähän aikaa talutettuani muistin, ettei meillä kummallakaan ollut kännykässä jäljellä akkua, seuraavaan kylään oli matkaa n. 35km, emmekä olleet sopineet mitään tapaamispaikkaa, jos asiat eivät menekään suunnitellusti…

Onneksi kuitenkin talutettuani pyörää kymmenisen kilometriä vesisateessa, veljeni polki vastaan hiestä märkänä mukanaan uusi rengas. Pikaisen renkaanvaihdon jälkeen matka jatkui taas vauhdikkaasti ja päivän päätteeksi takana oli noin 130km (veljelläni huomattavasti enemmän renkaanhakureissun vuoksi).


5. päivä – raskas nousu


Viidentenä päivänä edessämme oli reissun rankin osuus: matkalla oli useita todella korkeita nousuja vuoristossa lähes 2000 metrin korkeuteen, ja yhteensä päivän aikana nousua kertyi noin 4000 metriä merenpinnasta. Todella rankat nousut kuitenkin olivat kaiken sen arvoista, sillä alamäet vuorilta alas olivat ehdottomasti matkan hienoimpia kokemuksia. Yhtäjaksoista nousua kesti pahimmillaan useamman tunnin, mutta sieltä alas lasketteli parissa kymmenessä minuutissa. Lähestyvä maali, sateeton keli ja mahtavat maisemat auttoivat jaksamaan polkemaan noin 150 kilometrin matkan todella raskaassa maastossa.

Lähestyessämme seuraavaa etappia, alkoi vettä satamaan jälleen kaatamalla, ja pysähdyimme pitämään sadetta erääseen kahvilaan. Siellä mieleeni muistui, että päättäessämme päivän etappia, emme olleet lainkaan katsoneet pyhiinvaelluskarttaa. Ja niinhän siinä kävi, ettei kyseinen kaupunki kuulunutkaan varsinaiselle reitille.. Onneksi muistimme, että Google on olemassa ja löysimme kyseisestä kaupungista edullisen majatalon, jossa yövyimme seuraavan yön.


6. päivä – maali häämöttää


Välillä paistoi aurinkokin!

Edessä oli enää viimeinen päivä polkemista, ja olisimme perillä Santiago de Compostelassa. Keli suosi meitä kerrankin, eikä polkiessa enää tarvinnut päällystakkiakaan. Tähän asti pyöräily ei ollut tuntunut juuri missään, mutta edellisen päivän nousujen jäljiltä reidet oli aivan loppu, ja edessä häämöttävä maali alkoi tuntua mukavalta ajatukselta.

Viimeinen päivä meni kuitenkin hyvin kevyesti, suorastaan liitäen, koko 140km matkan, jota meillä oli vielä jäljellä. Santiagossa, etsittyämme pitkän tovin majapaikkaamme, päädyimme hyvinkin viihtyisään majataloon, jossa saimme jopa nukkua kahdestaan neljän hengen huoneessa. Nyt sai olla tyytyväinen itseensä ja käydä nauttimassa cervezat kaupungilla.


7. päivä – kotia kohti


Jäljellä oli enää yksi päivä Espanjassa ja aamulla lento lähtisi kohti Suomea. Viimeinen päivä kuluikin lähinnä matkustaessa ja kompensoidaksemme ensimmäisen päivän kuluja hotelliyöstä, päätimme nukkua lentokentän lattialla. Yö sujui varsin mukavasti muistellessa matkan aikana sattuneita asioita ja ihmisiä, joiden kanssa olimme jutelleet.


Mahtava reissu, joka sopii myös budjettimatkailijalle!


Matka oli ehdottomasti sen arvoinen ja voin suositella Espanjaa pyöräily- ja patikointikohteeksi kaikille aktiivisemmasta lomailusta kiinnostuneille. Pyöräily oli huomattavasti mukavampaa verrattuna Suomen epätasaisiin ja kapeisiin teihin, sekä jatkuvaan katupölyyn ilmassa. Erityisesti mäkisemmät maastot olivat mieleeni, sillä Suomessa harvoin pääsee kokemaan vastaavia alamäkiä.

Matkabudjetiksi riittää melko pienikin summa, mikäli yöpaikaksi kelpaa huonommatkin puitteet. Meidän reissullamme majatalot maksoivat keskimäärin 5 euroa/yö, eivätkä lennotkaan olleet kuin 105 euroa/naama. Pidin matkasta niin paljon, että tulen todennäköisesti toistekin lähtemään polkupyörän kanssa matkaan jonnekin päin maailmaa.

-Tahvo

P.s. Alla vielä vähän videota reissusta!





Kommentoi