Liikuntanihilististä liikuntaemotivistiksi | Hot (or not?) Yoga
Kirjoitettu: 13.2.2015 16:56
Hot (or not?) Yoga
Mun mielestä ihminen urheilee kahesta syystä, toinen on kuolemanpelko ja toinen on lisääntymisvietti. Yritän nyt tämän projektin kautta selvittää, että voiko se olla pelkästään ”kivaa” ja kokeilla sellasta, mitä en todennäkösesti ikinä muuten ois lähteny kokeilemaan.
Luvassa ainakin hajuttomia ja mauttomia tarinoita eri liikuntamuotoihin kohdentuvista ennakkoluuloista, olettamuksista, yleistämisestä sekä yksityiskohtaista avautumista mukavuusalueelta poistumisesta ja typeristä fitness-quoteista. Nii, ja mun nimi on Iikka.
PROLOGI
Joo-o. Hot Yoga, Joogaa lämmöllä. Vuosi sitten meikäläisen yleistieto ja mielikuva joogasta oli jotakuinkin samaa luokkaa kun saunan lauteilla aperiittahumalassa istuvalla sekatyömiehellä, eli pitkätukkien/hippien/homojen hommaa tai muuten vaan väärin. Väite voi pittää hyvinkin paikkansa, koska minusta tuntuu, että ylipäänsä ihmiset jotka tiedostavat itsensä ja ympäristönsä ovat kokeilunhaluisempia kuin radiokanavan TOP-10 listoja kuuntelevat ”kirkko, koti ja kokoomus”-tyyppiset ihmiset. No enivei, lähtökohtana pidin, että jooga keskittyy hengityksiin, muminaan, sinisiin ajatuksiin sekä käsien ja silmien pyörittelyyn, ei voi olla vaikeeta.
ACT
Salin oven avattuani aattelin, että tulinko hautajaisiin, kun sisällä jotain 30 astetta lämmintä, yks makkaa selällään lattialla ja kaks kuiskii vieressä. Ohjaajan mukaan salissa tosiaan oli apaut 30 astetta lämmintä ja se tuntui varsin hyvältä. Tunnin aloitus oli rauhallinen, maattiin selällään pallo jalkojen välissä, hengitettiin, etsittiin syvät vatsalihakset, sormenpäät ja siniset ajatukset. Omani tosin katkesivat samantien, kun selkä veti kramppiin ja jalat tärrää. Ohjaaja alkoi latelemaan tulikomentoja joita on helppo seurata, mutta putkiaivoilla on kauheen vaikee yrittää hengittää oikein ja samaan aikaan tehdä jotakin. Liikkeet itsessään ovat kevyitä, mutta jos on muuallakin kuin käytöksessä sitä jäykkyyttä, niin saa tehdä töitä pysyäkseen edes pystyssä. Miltei aina, kun venyi johonkin, niin joku toinen puoli kropasta kramppaa.
Tunti loppui samaan tyyliin kuin alkoikin, maattiin selällään ja hengiteltiin. Vertaisin lopputuntemusta samaan miltä tuntuu hieronnan jälkeen. Happy endinkinä kroppa on järkyttävän paljon vetreempi ja vuotaa ku Kalpan puolustus, päässä humisee tavallista enemmän ja viimesestä tunnista ei ole tajunnut muuta kuin hetkellisesti sisäisen lapsensa hihityksen, kun jossain välissä mainittiin väliliha.
KONKLUUSI
5/5! Ei voi kuin suositella, ihan kaikille. Tää ei aukee kerralla, sanasto ja asennot vaatii harjotusta ja itsekuria, joten tää on paljon enemmän ku käsien ja silmien pyörittelyä! Itse enemmän mave/kyykky-ukkona koin saavani tästä keskivartalon syviä lihaksia vahvistavan, ylä- ja alaruumista venyttävän ja muuta harjoittelua tukevan harjoituksen. Periaatteena, että ei tästä haittaakaan voi olla. Lisäksi tää vetää ihan tosi syviin pään kanssa, mieli tyhjentyy ja oman kropan heikkouksien ja vahvuuksien ymmärrys paranee. Jos musiikkina ois ollu viikinkiambienttia niin antasin 6/5, mutta mieli ois todennäköisesti jääny vuonoille ja ruumis Haapaniemenkadulle.