SYKETTÄ Maailmalla: Nina ja kuntosalin metsästys Ghanan tapaan
Kirjoitettu: 14.3.2016 22:28
Kuntosalia mä metsästän
Sitä jotenkin kuvittelisi, että kuntosalit ovat nykymaailmassa itsestäänselvyys kaupungissa kuin kaupungissa. Etenkin lähes maailmanlaajuisen kuntosalibuumin jyllätessä saleja odottaisi näkevänsä joka nurkalla. Ninan ja hänen ystävänsä kuntosalille pääsemisestä tuli kuitenkin polveileva seikkailu, jossa ei päästy ihan ykkösellä maaliin. Jopa Snellmanian salille on helpompi löytää 😉
Ihan kuninkaallinen gymi!
Oli kuuma ja aurinkoinen päivä…
Eräänä aurinkoisena ja hyvin kuumana päivänä päätimme ystäväni kanssa lähteä etsimään paikallisen yliopiston kampukselta kuntosalia, sillä olimme kuulleet, että siellä sellainen on. Näimmekin lopulta bussin ikkunasta kyltin yliopiston urheilukeskukselle ja kerroimme jäävämme sen kohdalla pois. Kiersimme taloa ympäri sisäänkäyntiä etsien ja viimein sellainen löytyi. Astuimme ovesta sisään ja näimme loisteliaan kuntosalin, joka veti hyvinkin vertoja Suomen vastaaville. Henkilökuntaa tai muita urheilijoita ei kuitenkaan näkynyt. Sen sijaan erään laitteen päällä makasi sotilas ottamassa päiväunia! Hän heräsi tuloomme ja kertoi, että kuntosalilla tehdään jonkinlaisia kunnostustöitä ja se saattaisi aueta ehkä kahden viikon sisällä. Pettyneenä lähdimme kotiin ja huomasimme, että olihan ovessa tosiaan lappu, että paikka on suljettu…
Toinen yritys
Alkulämmöt sai onneksi jo matkalla
Kotona kuulimme, että lähistöllä pitäisi olla hotelli, jossa on kuntosali tai ainakin uima-allas. Lähdimme siis kävelemään sitä kohti saamiemme ohjeiden mukaan. Valitettavasti paikalliset eivät ole parhaita mahdollisia etäisyyksien arvioijia ja perille paahtavassa auringossa monta kilometriä tarvottuamme olimme jo aika poikki.
Löysimme kuitenkin kuntosalin! Se oli kuitenkin valehtelematta noin kolmen neliön kokoinen ja käsipainosarjastakin puuttui vähintään puolet. Koko tilan täytti kaksi naista hyppimässä haara-perushyppyjä personal trainerin opastuksella. Päätimme siis kysyä, voimmeko nähdä uima-altaan. Altaan me kirjaimellisesti näimmekin, sillä vettä siinä ei ollut… Vesijohdoissa oli kuulemma vikaa eikä kukaan tiennyt, kauanko korjaamiseen menisi. Kävelimme takaisin kotiin.
Elä hättäile, istu mättäälle, kyllä sali löytyy
Karua, mutta onpahan painoja!
Afrikkalaiset aikakäsitykset tuntien menimme vasta kolmen viikon päästä takaisin kampuksen salille katsomaan, josko se olisi jo auennut. Ei ollut. Aikataulusta ei edelleenkään ollut tietoa. Kuulimme kuitenkin, että yliopistolla on toinenkin kuntosali. Hieman harhailtuamme löysimme sen, mutta tietenkin se olisi auennut vasta kahden tunnin kuluttua. Päivällä ei salia kannata pitää auki, sillä on liian kuuma treenaamiseen.
Seuraavana päivänä lähdinkin katsomaan kyseiseen aikaan, josko jo pääsisi painoja nostelemaan. Kyllähän sinne pääsi ja olinkin ikionnellinen, vaikka painoissa ei edes lukenut niiden painoa. Oppiipahan kuuntelemaan kroppaansa että mitä jaksaa nostella, eikä tuijota numeroa painon kyljessä…
Tuleepahan arvostettua meidän yliopiston toimivia ja monipuolisia liikuntapalveluja entistäkin enemmän! Ja ehkä jopa kylmää ilmastoa…
Nauttikaa kuntoilumahdollisuuksistanne ja ihanista kevättalven säistä,
Nina
Jes, löytyi puntteja!