SYKETTÄ maailmalla: Murtsikkaa Alpeilla Katariinan kanssa!
Kirjoitettu: 26.1.2016 23:10
Murtsikkalenkillä vuoristoladuilla
Ahoi Suomi!
Kuulin, ja luin facebookista, että Suomineito on vihdoin saanut valkean lumipeitteen ja rapeat pakkaset siihen päälle! Kuinka ihanaa! <3 Täällä Itävallassa ollessani talvi ja erityisesti lumi on saanut ihan uuden merkityksen omassa arvoasteikossani: aurinkoiset talvipäivät ovat nykyään (melkein) yhtä hyvä juttu kuin keskikesän hellepäivät. Ja kylmyys on vain tekosyy, koska kerrospukeutumisella selviää pakkasista oikein mainiosti.
Eroon ala-asteen hiihtotraumoista?
Kyllähän se alkuun hieman horjutti!
Tällä kertaa esittelen teille kuvasaldoa hiihtoreissultamme Seefeldin olympiakeskuksessa. Tuntuu, että moni nuori suhtautuu murtomaahiihtämiseen edelleen pienellä viha-rakkausasenteella, kenties takaraivossa kummittelee ala-asteen liikuntatunneilla lipsuvilla suksilla ja liian isoilla monoilla suoritetut metsälenkit ja hiihtokisat. Itse hiihtelin nuorempana vanhempieni perässä joskus enemmänkin, mutta erityisesti opiskeluvuosina tämä erinomainen urheilumuoto on valitettavasti jäänyt.
Vielä kaksi päivää sitten en ollut itsekään varma asenteestani hiihtoa kohtaan, liekö olen minäkin kohdannut ladulla joskus vastoinkäymisiä, jotka ovat jääneet painamaan… Nyt kuitenkin tartuin härkää sarvista, tai voisiko sanoa suksivuokraamon ovenkahvasta ja lähdin ladulle kokeilemaan, miltä se murtomaahiihto sitten tuntuukaan.
Kohti maagista, lumista metsää
Matkasimme Innsbruckista Seefeldin kylään puoli tuntia junalla upeissa vuoristomaisemissa. Juna-asemalta käppäiltiin yhteen lukuisista suksivuokraamoista ja saatiinkin kilpailukykyisellä 15 euron hinnalla koko päiväksi monot sekä sukset. Ja sitten eikun ladulle! Ladut lähtevät kylän keskustasta ja vaikeustasoja löytyy värikoodein merkittynä kuten laskettelurinteistäkin; sininen, punainen ja musta. Valittiin kartasta punainen, n. 10 kilometrin reitti ja lähdettiin hiihtelemään. Matkaseurana minulla oli kaksi tsekkiläistä tyttöä, Anezka ja Marketa.
Lenkkimme kaartoi kylän peltojen poikki ylös vuoristoon, jossa se kiemurteli hiljalleen ylöspäin metsikön keskellä, vuoren rinteiden reunalla. Tunnelma lumisessa metsässä oli maaginen: hiljaisuus oli täydellinen ja näkymän kruunasi puista dominoefektein tippuva lumi. Pöllyn seurauksena näki auringonsäteissä leijailevat kimaltelevat pakkashiutaleet, jotka vilvoittivat ylämäissä kuumottuneita poskipäitä.
Maisemaa ladun varrelta. Täydellinen hiljaisuus.
Jotta reissu ei kuulosta liian eräjormailulta, niin toki otettiin pitstoppi ja yhteys ulkomaailmaan: kuvassa meneillään some-ja evästauko!
Alppimajaan After skille
Vihdoin kapuamamme ylämäet tuntuivat saavuttaneen huippunsa ja saimme lasketella alamäkeä läheiseen kylään. Koska iltapäivän hämärä ja kavutut ylämäet alkoivat tehdä tehtävänsä, päätimme jättää hiihtelyn sikseen ja menimme pieneen pubiin odottelemaan bussia, joka ajaisi meidät takaisin vuorelta Seefeldin kylään. Kyseisessä alppimajassa olikin meininkiä: ihmiset nautiskelivat kylmistä after ski -olusista, kasaripoppi soi ja täytetyt eläimet tuijottelivat meitä hirsimökin seiniltä. Niin alppia!!
Toivottavasti joku muukin sai inspiraatiota lähteä laduille! Mikäli tekniikka mietityttää jotakuta, niin kurkkaa täältä samaisissa maisemissa Seefeldissä kuvattu lyhyt johdatus aiheeseen!
Talvisin terveisin
-Katariina-
Fiilikset murtsikkalenkistä voitte päätelläkin näistä ilmeistä! Kannattiko lähteä? 😉