Dream Team kohtasi pelkonsa Voeman kiipeilyseinällä
Kirjoitettu: 24.3.2019 12:18
Korkeapaikankammoisena kiipeilemään ?
Minulla on tosi vahva itsesuojeluvaisto, jonka vuoksi en ole koskaan tykännyt kovasta vauhdista, korkeista paikoista tai edes keinumisesta (kyllä, inhosin kovaa keinumista jo lapsena). Korkeanpaikankammoisena, 85-kiloisena ja bonuksena vieläpä nivelten yliliikkuvuudesta kärsivänä kiipeilyn kokeileminen ensimmäistä kertaa Dream Teamin lajikokeilussa jännitti ja pelotti siis aikalailla! Päätin kuitenkin antaa kiipeilylle mahdollisuuden, kukaan kun ei onneksi voi pakottaa kiipeämään yhtään sen korkeammalle, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Siispä ei muuta kuin nokka kohti kiipeilykeskus Voemaa.
Ennen ensimmäistä nousua ilmassa oli alkujännitystä.
Alkujännitystä
Lähdimme siis SYKETTÄ Dream Teamin kanssa enemmän tai vähemmän reippaina kiipeilemään. Mukana oli lisäkseni Sanna, Teija, Paula ja Kaisa, Kati oli tsemppari ja valokuvaajana, kiitos Katille tämänkin jutun kuvista! Voemalla saimme äärimmäisen epämukavat kiipeilykengät jalkaamme ja puimme valjaat päälle.
Kiljahduksia ja silmien kostumista
Ensimmäiseksi kokeiltiin köysikiipeilyä, mikä varmistuksen takia tuntuikin alkuun boulderointiin verrattuna pehmeämmältä aloitukselta. Kiipesin aluksi parin metrin korkeuteen, jotta voisin harjoitella alas tulemista vähän lähempänä maan pintaa. Siinä vaiheessa kun olisi pitänyt pudottautua köyden varaan, meinasi paniikki iskeä, sillä köysi ei tuntunut jarruttavan yhtään! Lopulta uskaltauduin laskeutumaan kiljahduksen saattelemana, ja maahan päästyäni jännitys purkautui silmien kosteudeksi.
Toisia pelotti enemmän ja toisia vähemmän – kuvassa Kaisa katonrajassa!
Toisella kerralla meni jo paljon paremmin, ja sen jälkeen uskalsin luottaa köyteen ja kiivetä korkeammalle. Lopulta taisin päästä pelostani, sillä kiipesin seinän puolivälin tuntumaan. Siitä ylemmäs en kuitenkaan vielä tällä kertaa päässyt, koska otteet vaikeutuivat ja käsissä alkoi väsymys painamaan. Osa porukasta kiipeili kyllä ihan ylösasti, tässä mm. yksi taidonnäyte!
Uteliaisuus vei voiton
Köysikiipeilyn jälkeen siirryimme helpoimmalle boulderointiseinälle. Ensin ajattelin että jätän sen kokonaan väliin, koska pelkäsin loukkaavani polveni alas tullessa, polvituistani huolimatta. Lopulta uteliaisuus otti kuitenkin vallan kuunnellessani muiden kommentteja siitä miten erilaiselta boulderointi köysikiipeilyyn verrattuna tuntui. Ja niin vain kiipesin sitten ylös asti. Ja oli se kyllä aivan erilaista, yllättäen jopa hieman kevyemmän tuntuista! Ehkä otteet olivat lähempänä toisiaan tai niitä oli enemmän?
Apuna kiipeämisessä saa käyttää myös boxeja, jolla Teija tässä kuvassa seisoo.
Mahtava älypeli
Kokemuksena kiipeily oli todella positiivinen yllätys, vaikka edelleenkään en ihan ymmärrä ihmisten tarvetta kiivetä mahdollisimman korkealle. Sen sijaan kiipeily olikin mahtava älypeli, jossa voi suunnitella ja kokeilla erilaisia kiipeilyreittejä ylös asti, mikä tuntui huomattavasti kiinnostavammalta. Yllätykseksi uskonkin meneväni joskus uudestaan kiipeilemään ja suosittelen lämpimästi muitakin kokeilemaan. Hyvä siedätyskeino varsinkin
korkeanpaikankammoisille!
PS. Seuraavana päivänä käsissä tuntui ennakko-odotuksista huolimatta vain lievää lihasarkuutta!
DT-Noora
Hei muuten! Tiesithän, että SYKETTÄ -tarralla saat monenlaisia etuja Voemalle?
