Miten sinä rentoudut vai rentoudutko ollenkaan?
Kirjoitettu: 5.5.2017 19:33
Älä porskuta eteenpäin, jos oikeasti tarvitset lepoa
Tunnistatko sinä milloin kehosi ja mielesi pyytävät lepotaukoa ja hetken hengähdystä? Keho ja mieli saattavat pitkin päivää viestittää tauon tarpeesta, mutta useinkaan emme osaa pysähtyä kuuntelemaan näitä merkkejä ja porskutamme päivää eteenpäin sisulla ja tahdonvoimalla. Pidemmän päälle siitä ei seuraa mitään hyvää. Fakta on se, että oma kehomme on ainoa paikka missä meidän on pakko asua ja mieli kulkee matkakumppanina läpi koko elämän matkan. Olisi siis hyvä tietää, missä kunnossa kotimme on ja tarvitsisiko se kenties vuosihuoltoa tai lempeämpää käsittelyä.
Miksi keho ja mieli tarvitsevat lepoa?
Pienet lepohetket ja pidemmät rentoutukset vaikuttavat terveyteesi hyvin paljon. Jos mieli käskee lepäämään ja silti ryntäät jumpalle tai kavereiden kanssa illanviettoon, teet vain hallaa itsellesi. Levossa keho ja mieli käyvät läpi oppimaansa, oli se sitten uudet liikesarjat tanssissa tai tenttialueen teema. Levossa sisäistät oppimasi ja seuraavalla kerralla harjoittelu on tutumpaa. Pyri rentoutumaan aina edes minuutiksi harjoittelun tai opiskeluaherruksen jälkeen! Pieni hengähdys tekee hyvää. Tietenkään aina tämä ei onnistu, mikä puolestaan saattaa kerääntyä kehoon ja mieleen stressiksi.
Liika stressi ja kiireen tuntu puoletaan kerääntyvät kehoon jatkuvaksi käymisen tilaksi, mikä voi aiheuttaa monenlaisia oireita: väsymystä, yliherkkyyttä, ylivirittyneisyyttä, ajatustyön häiriöitä, univaikeuksia, lihaskipuja ja vaikka mitä. Jokainen tietää varmasti ainakin yhden tavan, jolla stressi näkyy omassa elämässä. Itse tulen helposti kipeäksi ja kärsin joko unettomuudesta tai jatkuvasta väsymyksestä TAI olen kiukkuinen ja kärsimätön. Aikamoinen yhdistelmä, jota en halua omaan arkeeni.
Omat pienet rentoutumishetket
On ymmärrettävää, että tunnin syvärentoutus päivässä ei onnistu tai ei välttämättä edes huvita. Rentoutumisesta ja lepohetkistäkin voi nimittäin tulla suorittamispaineita ja stressi! Hyvän olon hetket saattavat olla sellaisia, ettei niille löydy sanoja, mutta jostakin syystä ne tuntuvat itselle hyvältä. Rentoutuminen ja palautuminen ei välttämättä myöskään aina vaadi täysin paikallaan oloa. Itse rentoudun parhaiten seuraavien asioiden äärellä:
- Ehdoton ykkönen on selällään, jalat ilmassa
muutama minuutti silmät kiinni ja parhaassa tapauksessa koira kainalossa. - Superhidas ja rauhallinen tallustelu metsäpolulla. (Ei kuitenkaan kiireessä tai loskalla koska silloin tule ärsytys!)
- Nuotio, kynttilänliekki, takkatuli, juhannuskokko, kaikki tulen tuijottelu. (No, ehkä ei tulipalon…)
- Spontaanit minipäikkärit kun silmät luppasee ja mieli vaipuu unen rajamaille. Herätessä ei ole mitään hajua missä on, miten kauan on nukkunut ja parhaassa tapauksessa aikaa on mennyt muutama hetki.
- Hengittäminen rauhallisesti missä vain ja milloin vain. Hengityksen hidastuessa sydämen syke laskee ja olotilasta tulee rauhallinen ja hyvä. (Tämä toimii myös vaikka tenttitilanteessa tai liikenneruuhkassa!)
- Hidas syöminen ja ruokailun jälkeinen hetki. Vatsa täynnä ja hymyilyttää.
- Kesken työpäivän käsien kurotus kohti kattoa ja muutama kiertoliike. Jos selässä käy kevyt ja pehmeä rusahdus, tuntuu kuin kaikki elämässä loksahtaisi paikalleen selkänikamien myötä.
- Oman treenin jälkeinen hetki. Silmät kiinni ja kaikki hyvin.
Millaisia ovat sinun pienet rentoutumisen hetkesi?
Jenni