SYKETTÄ maailmalla: Katariina ja Japanin mieletön merenalainen maailma
Kirjoitettu: 9.6.2016 17:44
Selfieitä kilpikonnien kanssa
Tämänkertainen SYKETTÄ maailmalla juttusarja on päätynyt sukelluksiin veden alle, nimittäin snorklaamaan Tyynelle valtamerelle, tai oikeastaan tarkemmin Itä-Kiinan merelle Japanin eteläisimmän prefektuurin Okinawan saarille. Lue Katariinan pakomatkasta maanpäällisen Tokion sykkeestä kohti merenalaisien maailman rauhaa.
Melkein keskellä ei mittään!
Terkkuja merenalaisesta maailmasta!
Toukokuun alussa saimme kansallisen lomaviikon johdosta täydellisen pakomatkan Tokion sykkeestä rauhalliselle Okinawan saarelle aivan Japanin eteläisimpään kolkkaan.
Loma metsäisissä maisemissa luonnon keskellä huipentui viimeisiin päiviin Zamami Islandilla, joka oli todella kaunis ja suhteellisen pieni trooppinen saari kartassakin näkyvän pääsaaren länsipuolella. >>>
Vietettiin Zamamilla kolme päivää, joiden aikana muun muassa pyöräiltiin saari ympäri (eli toisin sanoen siis talutettiin hiki valuen ja uupuneina pyörää 45 minuuttia ylämäkeen lähes 30 asteen helteessä) ja snorklattiin kirkkaan turkoosissa meressä ihmetellen meren asukkeja hölmistyneinä pinnalla kelluen ja ilmaputket taivaaseen sojottaen.
Ylämäkiaherrusta kesti vähän liian pitkään, mutta uurastus palkittiin huikeilla maisemilla… Ja loppumatkahan oli luonnollisesti alamäkeä, jee!
Lasit päähän ja silmät auki
Zamamilla majatalomme omistaja tyrkkäsi meille melke
in heti saapumisen jälkeen snorkkelit kouraan ja käski suuntaamaan rannalle pikimmiten, sillä merikilpikonnat tulevat syömään rannan tuntumaan iltapäivisin laskuveden aikaan.
Jaahas vai sellaista… Pieni suomalainen ennakkoluuloisuus pääsi pintaan tässä kohtaa, kilppareita on nähty aikaisemmin vaan eläintarhassa!
Nappasimme kuitenkin snorkkelit mukaan ja suuntasimme biitsille ja eipä aikaakaan, kun ranskalaiset toverimme huutelivat merestä että täällä niitä kilpikonnia nyt on, tulkeehan kahtomaan!
Tyyppi vaan mutusti ruohoa eikä paljon evää hetkauttanut yläpuolella kelluville turisteille.
Nemo ja ketä meitä nyt muita siellä oli…
Toisena päivänä suuntasimme venetaksilla autiolle saarelle snorklaamaan. Riutta oli aika iso ja sitä ympäröivät syvänteet tekivät siitä todella vaikuttavan näköisen. Nähtiin paljon erilaisia hassuja ja värikkäitä kaloja, simpukoita, meritähtiä ja -makkaroita, merikäärme ja meduusoita sekä muun muassa Nemo, joka tosin arkajalkana yritti kovasti piilotella kasvien suojissa. Sieltä se tuijotteli meitä valmiina syöksymään karkuun, hehe. Pinnalla kelluessa tuntui kuin olisi ollut isossa akvaariossa seurailemassa merellistä elämää, ja niinhän se itseasiassa olikin. Siellä olisi voinut viettää tunteja, on se vaan niin vaikuttavan näköistä… Merivirtojen mukana kulkeutuvat meduusat tosin hieman pelottivat meitä, joten ei haluttu riskeerata mukavaa päivää meduusan polttavalla kosketuksella.
Jälleen kerran puheenaiheeksi nousi sukeltelupäivän jälkeen riuttojen tuhoutuminen ja tulevaisuus, sillä nähtiin paljon myös kuollutta korallia ja kovaa vauhtia haalenevia kalkkipatsaita. Esimerkiksi merten lämpeneminen, saasteet ja liikakalastus tuottavat paljon paineita herkille koralleille ja elämälle niiden ympärillä joka on aivan äärettömän monimuotoista. Taas saatiin hyvä muistutus luonnon kauneudesta ja siitä kuinka ihmisen tulee suojella ja tukea sen säilymistä!
MUTTA, koska sanat eivät ihan riitä kuvailemaan tätä kokemusta niin kurkkaa ihmeessä video meidän uintireissulta Japanissa!
All the best,
-Katariina-