Hyötyliikuntaa säällä kuin säällä!
Kirjoitettu: 25.10.2017 14:38
Ihanan kamala pyöräily!
Minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde pyöräilyyn. Näin syksyllä ei aina huvittaisi lähteä ajamaan pyörällä pimeässä, sateisessa, kylmässä ja tuulisessa säässä. Tuuli on pahinta kaikista – ja aina tuulee vastaan. Ja silloin minä hikoan. Seitsemän kilometriä suuntaansa tuskaa vastatuuleen ja Puijon maaston mäkiä ylös sitkuttaen. Joten minkä ihmeen takia se on niin koukuttavaa?
Pyörän selässä pienestä pitäen
Jo pikkutyttönä pyöräily oli iso osa minun elämääni. Silloin kavereiden kanssa temppuiltiin pyörillä, mistä äidit eivät oikein tykänneet ja kouluunkin pyörillä mentiin, kun ei ollut vaihtoehtoa. Pienellä paikkakunnalla ei ollut paikallisbusseja eikä isikään vienyt autolla kouluun, kun ehkä pahimmilla pakkasilla. Kuopioon muutin vuonna 2004. Keskustasta yliopistolle oli muutama kilometri matkaa. Bussillakin olisi helposti päässyt, mutta kun ei kuulunut maalaistytön tapoihin, niin pyörällä sitä taas mentiin. Sitten koitti työelämään siirtyminen – ja kuinka ollakaan pyöräily jatkui. Viime ja toissa kesänä jouduin autoilemaan työmatkat – eikä hyötyliikuntaa tullut juuri ollenkaan. Tämä tuntui pahalta kropassa, mutta myös mielessä. Siis paljon pahemmalta kuin se vastatuuleen polkeminen ja kauhea hikoilu.
Ekologisuus ja taloudellisuus samassa paketissa
Itse olen aina kuulunut niihin, jotka eivät varustaudu sen kummemmin pyöräilyyn. Olen ajanut vanhoilla pyörillä, joissa on vain muutama vaihde. Kuopiossa pyörällä on todellakin väliä mäkien takia. Ja muutaman vaihteen pyörillä kunto kasvaa kyllä ihan älyttömästi! Muutama vuosi sitten olin ostamassa ensimmäistä kertaa elämässäni uutta pyörää. Ostin kaupunkipyörän kahdeksalla vaihteella, en esimerkiksi sellaista hybridipyörää miljoonalla vaihteella. Minulle kaikki tämä ”kidutus” on juuri se pyöräilyn suola. Ja että tuntee tehneensä jotakin pelkällä hyötypyöräilyllä. Koskaan en lähtisi yksin vain lenkille pyörällä. Se on tylsää! Jollekin toiselle pyöräilyllä on ihan toisenlainen merkitys. Ja toinen luopuu hyötypyöräilystä juuri näiden syiden vuoksi, jotka minut saa aina vaan jatkamaan. Toisaalta edellisen koulutukseni myötä myös ekologisuus ja opiskelijana taloudellisuus ovat tärkeitä seikkoja, miksi pyöräilen.
Ajatella, että pelkällä pyörällä liikun lähes viisi tuntia viikossa, joten UKK-instituutin terveysliikunnan suositusten kestävyyskunnon 2 tuntia 30 minuuttia ylittyy reippaasti! Kannustan kaikkia hyötyliikkumaan – oli se sitten pyöräily, kävely tai vaikka rappusten käyttäminen hissin sijaan. Etsikää se oma juttu! Aina ei tarvitse lähteä erikseen liikkumaan, varsinkin jos arki on muutenkin kiireistä.
-Heidi