Dream Teamin Tiina kohtasi ryhmäliikuntakammonsa – ja voitti sen!
Kirjoitettu: 4.12.2016 23:39
Ummikkona ryhmäliikuntatunnilla
Jos et ole ihan vielä löytänyt ryhmäliikunnan iloa tai koko ajatus tuntuu vähän ahdistavalta, niin tässä vertaistukea Dream Teamin Tiinalta. Vannoutunut yksilöliikkuja ja perinteiseen tapaan koululiikunnasta traumatisoitunut Tiina lähti rohkeasti kokeilemaan, onko ryhmäliikunnasta sitten kuitenkin mahdollista pitää…
Kohtaa pelkosi!
Lenkkipolulla hymy on herkässä. Kuinkahan käy ryhmäliikuntatunnilla?
Ryhmäliikunta. Aiemmin tuo sana aiheutti vilunväristyksiä – kunnes päätin kohdata pelkoni!
Yhdessä tekemisen traumat liikunnan saralla juontavat omalla kohdallani juurensa peruskouluun ja liikkatuntien kilpailuhenkiseen meininkiin. Itseltäni edellämainittu voittajageeni kaiketi uupuu ja urheilun suhteen olen ehdottomasti yksilösuorittaja. Vieläpä mieluiten ilman sitä verenmaku suussa suorittamista.
Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista ja tutustua SYKETTÄ-ryhmäliikuntaan, olinhan uunituore Dream Teamin jäsenkin. Liikuntakalenterin tarjonnan selaaminen ja mukavalta vaikuttavan tunnin valitseminen osoittautuivat operaation helpoimmaksi osuudeksi. Tunnin lähetessä jännitys kasvoi ja olin jo monesti lähellä perua osallistumiseni. Epätietoisuus tunnin tarkasta sisällöstä ja etenkin ajatus siitä, etten osaisi jotain tai kunto loppuisi kesken hermostutti kovasti. Koska mitähän ne muut siellä ajattelee jos tekisinkin jotain väärin.
Tunnilla ei ehdi kytätä muita
Ennen tuntia pukuhuoneessa ja liikuntatilojen käytävällä 
vilkuilin vaivihkaa muita ja koitin päätellä, ketkä tulisivat samalle tunnille. Vaikka olin pukeutunut asianmukaisesti enkä näyttänyt joukosta poikkeavalta, vesipulloa ja puhelintani puristavat kädet hikosivat tunnin alkua odotellessa. Vielä salissakin olo oli jännittynyt.
No miten se tunti sitten meni? Nopeasti. Kun keskittyi omaan tekemiseen, ei ajan kulumista edes huomannut. Muihin liikkujiin hädin tuskin kiinnitti huomiota ja ohjaajan tsemppi tuntui tosi kivalta. Vaikka järjellä ajatellen kuka tahansa voi todeta, ettei sinne tunneille mennä muille naureskelemaan, tajusi sen kunnolla vasta käytännössä. Jos ei itse ehdi suoda ajatusta muille, tuskin hekään kyttäävät sinun liikkeitäsi.
Tunnin päätteeksi oli hyvä olo niin liikkumisen kuin itsensä voittamisenkin takia. I did it! Eikä se ollutkaan niin paha rasti kuin ajattelin. Ehkä menisin joskus uudestaankin..?
Vertaistuen vinkit
Jos siellä lukijoiden joukossa on muitakin ryhmäliikuntakammoisia mutta -kokeilunhaluisia, tässä teille pari vinkkiä:
1 – Kynnystä osallistumiseen madaltaa, jos valitset tunnin, josta tiedät jo etukäteen jotain (tai josta voit esim. googlata tietoa). Vilkaise myös etusivun liikuntakalenterista, mitä tuntikuvauksessa tunnista kerrotaan.
2 – Jos yksin meneminen tuntuu liian vaikealta, houkuttele kaveri mukaan. Voit myös kysellä seuraa SYKETTÄ rinnassa -ryhmässä, jos omasta kaveriporukasta ei löydy jumppakaveria.
3 – Salissa kannattaa valita paikka eturivistä. Tällöin muut jäävät taaksesi ja näet ohjaajan paremmin.
4 – Mikäli jokin asia askarruttaa, ohjaajalta voi ennen tuntia käydä kysymässä. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan!
Ja mikä tärkeintä; se pieni epävarmuutta synnyttävä ääni päässä kannattaa hiljentää, sillä ei ole mitään syytä lietsoa itseään tarpeettomaan paniikkiin. Panikointi on ihan turhaa… Ainakin yleensä 😉
Kenties törmäillään vielä tunneilla!
– Tiina
P.s. Kannattaa lukaista myös Paula-ohjaajan kirjoittama ensikertalaisen selviytymisopas ryhmäliikuntaan! Vuodenvaihde on loistava aika innostua ryhmäliikunnasta, tammikuussahan on taas tulossa ilmaiset liikuntaviikot jolloin pääsee testaamaan kaikkia SYKETTÄ-tunteja ihan ilman liikuntatarraa 🙂