DT-Jennin jännittävä ja mahtava eka kuukausi ryhmäliikunnanohjaajana
Kirjoitettu: 17.10.2016 23:08
Do what you love – Love what you do
Dream Teamin Jenni kauhisteli syksyn alkua jo keväästä lähtien: syyskuussa starttaisi kauan odotettu ja jännitetty ryhmäliikunnanohjaajan ura. No, syyskuu tuli ja meni, mitä ajattelee Jenni nyt? Ohjaaminen on jännittävää, toisinaan työlästä, mutta ehkä juuri siksi myös niin antoisaa. Huiput työkaverit ja ihanat jumppaajat tekevät ohjaamisesta siistiä!
Työtä, hikeä ja onnea
Jännittää mutta hymyilyttää!
Tämä syyskuu on ollut elämäni nopein kuukausi. Olen odottanut ja jännittänyt ja kauhistellut syyskuuta keväästä lähtien ja nyt se on jo takana päin. Olen päässyt toteuttamaan yhden pitkäaikaisimmista haaveistani: olen päässyt tekemään töitä liikunnan ja liikkumisesta nauttivien ihmisten parissa ryhmäliikuntaohjaajana.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun viime keväänä pääsin onnekkaana liittymään mukaan SYKETTÄ Dream Teamiin. Me ryhmän jäsenet saimme haastaa muut tiimiläiset mukaan omaan lempilajikokeiluun ja minä suunnittelin ryhmäläisille oman HIIT-jumpan. Jännitti aivan hurjasti! Mutta jumppa oli reipas ja hikinen kuten asiaan kuuluu ja siitä se ajatus sitten ilmeisesti lähtikin…
Nyt minun vastuullani on kaksi HIIT-jumppaa viikossa sekä voimajooga ja lempeä jooga. Aivan ensimmäisen jumpan vetäminen jännitti valtavasti. Mutta kun alkulämmittely pyörähti liikkeelle oma jännitykseni unohtui taka-alalle. Muistan ikuisesti sen olon, kun katselin kaikkia ihania hikisiä treenaajia ja mietin, että ei vitsi miten siistiä tämä on!
Tuntien suunnitteluun kuluu paljon aikaa, mutta en vaihtaisi tätä työtä mihinkään. Meillä on mahtava työyhteisö ja olen saanut valtavasti apua ja tukea ihanilta ohjaajakollegoiltani eri tilanteissa. Välillä joku ohjaaja tarvitsee tuuraajan tunnilleen ja on ollut hurjan mukavaa kokeilla myös muiden kuin omien tuntien ohjaamista.
Parasta on ihmiset
Parasta ryhmätuntien ohjaamisessa on ihmiset. Olen aina ollut yksinliikkuja, joten muutos yksin tekemisestä ryhmäliikunnan ohjaamiseen on ollut valtava. Olen satoja kertoja yksin jumpatessani tai joogatessani oivaltanut uusia tuntemuksia ja kokenut hetkiä, jolloin olen miettinyt, että olisipa kiva jakaa ne jonkun kanssa. Liikunnan riemu tai järkyttävä hapotusrääkki on kuitenkin yhdessä koettuna ja elettynä aika mahtavaa. Ryhmän energian avulla jaksaa puristaa vielä yhden punnerruksen lisää, kun muutoin olisi saattanut jo luovuttaa. (Elli on muuten ihan samaa mieltä!)
Minusta on ihanaa kohdata uusia ihmisiä ja törmätä jo tutuiksi tulleihin treenaajiin uudestaan eri tunneilla. Jännitän yhä jokaista tuntia, mutta jumpan alkaessa huomaan jännityksen muuttuvan hyväksi energiaksi ja innostukseksi, koska saan tehdä juuri sitä mistä tykkään eniten ihan parhaiden ihmisten seurassa.
Reipasta syksyä kaikille! Tunneilla nähdään!
-Jenni