Emilia oikaisee yleisimmät väärinkäsitykset mindfulnessista: Ei mitä tahansa carpe diem -hengittelyä!
Kirjoitettu: 3.2.2016 14:41
Usein väärinymmärretty trendilaji
SYKETTÄ-tunneilta ja Element Studiolta tutulle Emilia Kujalalle mindfulness on sydämen asia. Se on hyödyllinen työkalu niin ohjatuilla tunneilla kuin psykoterapiassakin, mutta mindfulness on usein, erityisesti sen noustua trendilajiksi, ymmärretty myös väärin. Nyt Emilia oikaisee kolme yleisintä väärinkäsitystä ja valottaa mindfulnessin syvintä olemusta.
Miksi tämä blogiteksti?
Työssäni mindfulness-kouluttajana kohtaan lähes päivittäin erilaisia, enemmän ja vähemmän todenmukaisia käsityksiä siitä, mitä mindfulness on. Aiheen ympärille sittemmin rakentuneen hypen seurauksena lähestulkoon mitä tahansa carpe diem –hengittelyä on alettu markkinoida mindfulness-harjoitteluna. Ei ole ihme, että väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja syntyy. Harmi vain, että moni, joka harjoittelusta saattaisi hyötyä, ei ennakkokäsitysten vuoksi uskalla antaa sille mahdollisuutta. Siksi ajattelin avata hieman kolmea (täysin subjektiivisesti arvioituna) yleisintä väärinkäsitystä, joita työssäni kohtaan.
1 – Mindfulness on uusi ja trendikäs tapa myydä samaa humpuukia kuin aiemminkin
Mindfulness-harjoittelun juuret ovat ikivanhassa buddhalaisessa 
meditaatioperinteessä ja itse harjoitteissa ei ole sinänsä mitään uutta: jo kauan monien uskontojen piirissä on hiljennytty mietiskelemään.
On totta, että mindfulness käsitteenä on verraten tuore ja ilmeisen trendikäs, mutta siihen edellä mainitun väitteen todenpitävyys sitten loppuukin. Kun tiedemaailma, Jon Kabat-Zinn ja kollegat etunenässä havaitsivat, että harjoittelusta näyttää olevan hyötyä masennuksesta, ahdistuksesta, kroonisesta kivusta ja monesta muusta vaivasta kärsivälle, asiaa haluttiin tutkia lisää ja kehittää sekulaari, vakaumuksesta riippumaton tapa tarkkailla mielen ja kehon tapahtumia tietoisella ja hyväksyvällä tavalla. Havaittiin, että hyväksyvän tarkkailijan näkökulman omaksuminen suhteessa ajatuksiin, tunteisiin ja kehon tuntemuksiin mahdollistaa niiden ylivallasta vapautumisen lisäten hallinnantunnetta ja vahvistaen toimijuutta (ks. esim. Baer, 2003; Höltzel, 2011; Ivanovski & Malhi, 2007).
Kliinisessä työssä saatuja hyviä tuloksia tukemaan on viimeisen 15 vuoden aikana saatu joukko satunnaistettuja ja kontrolloituja interventiotutkimuksia (ks. esim. Fjorback ym. 2011; Roemer & Orsillo, 2010), jotka osoittavat harjoittelun hyödyt monenlaisissa tilanteissa oleville ihmisille. Tätä nykyä mindfulnessia käytetään hyvin tuloksin myös osana valtavirtapsykoterapiaa mm. kognitiivisen psykoterapian ja kognitiivisen käyttäytymisterapian kentällä.
2- Mindfulness ei eroa rentoutusharjoituksista
Tämä väärinkäsitys saattaa juontaa juurensa siihen, etteivät mindfulness-harjoitteita ohjaavat aina selkeästi tuo esiin sitä, mikä harjoitteiden tarkoitus on. Varsinkin silloin, kun mindfulnessia sovelletaan löyhästi ja asiaan sen enempää perehtymättä, vaarana on, että mindfulness mielletään tavalliseksi rentoutusharjoitteluksi. Toisaalta harjoitusten koetaan usein rentouttavan, missä ei tietenkään ole mitään vikaa. Rentoutuminen on kuitenkin lähinnä harjoittelun sivutuote eikä ensisijainen tarkoitus.
Mitä harjoittelulla sitten tavoitellaan jos ei vain rentoutumista? Keskeistä tutkittujen hyvinvointia edistävien vaikutusten näkökulmasta näyttäisi olevan se, että harjoittelu opettaa käyttämään meille suotua tietoisuutta erityisellä tavalla: Mindfulness-harjoittelun kautta opimme tarkkailemaan hyväksyvällä ja myötätuntoisella tavalla sisäistä (ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia) ja ulkoista ympäristöämme hieman etäämmältä. Tämän taidon oppiminen mahdollistaa näkemään toimintamme aktiivisena, nykyhetkessä tapahtuvana valintana, sen sijaan, että olisimme sisäisten tai ulkoisten olosuhteiden armoilla.
3- Mindfulness on nopea ja helppo tapa hankkiutua eroon ikävistä tunteista ja ajatuksista
Olet ehkä aiemmin lukenut DT-Maijan mindfulness -ajatuksia. Hän on pitkäaikainen harrastaja. 🙂
Mindfulness-harjoittelusta hyötyy valitettavasti vain jos sitä tekee säännöllisesti asialle omistautuen. Vähän aikaa sitten joku jakoi Facebookissa kuvan ballerinan jaloista: toisessa oli balettitossu, toinen oli paljas ja ruhjeilla. Kuvatekstissä kerrottiin, miten kaikki haluavat olla ballerinoja, mutta useimmat lopettavat huomatessaan mitä se vaatii. Kuvateksti toi mieleeni mindfulness-harjoittelun, joka on usein hidas, kivinen ja silti äärimmäisen palkitseva tie. Monelle tulee yllätyksenä, ettei ikäviä ja ahdistavia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia yritetä työntää pois. Niihin ei myöskään syvennytä tai niillä märehditä, vaan tarkkaillaan uteliaana ja kiinnostuneena. Tämä on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty ja vaatii pitkää pinnaa sekä harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Myös silloin, kun ei yhtään huvittaisi.
Mindfulness-harjoittelu ei myöskään ole helppo ja nopea ratkaisu kaikkiin inhimillisiin haasteisiin, vaan pikemminkin yksi työkalu muiden joukossa. Sitä on vaikea kuvata monimutkaisinkaan sanankääntein, parhaiten aiheeseen pääsee käsiksi harjoitteluun tutustumalla. Vain tehdyt harjoitukset, ei niistä lukeminen, voivat tukea hyvinvointiamme.
Kirjoittaja on mindfulness-kouluttaja, jooganopettaja, sosiaalipsykologi (VTM) ja Tampereen yliopiston psykoterapeuttiopiskelija.
Ps. Jos uteliaisuutesi harjoittelua kohtaan heräsi, pääset tutustumaan harjoituksiin Emilian viikkotunneilla maanantaisin klo 15 (opiskelijat) ja keskiviikkoisin klo 16 (henkilöstö) tai esim. Element Studion mindfulness-viikonlopussa 5.-6.3.
Kommentit